Jorma Taina (HS Mielipide 12.12.2012) kirjoitti, että laivojen rikkidirektiivin tultua voimaan Itämeren laivojen polttoaineen rikkipitoisuus 0,1 % on sama kuin maantieliikenteen polttoaineiden rikkipitoisuus. Rikkipitoisuus ilmoitetaan maantieliikenteen polttoaineille miljoonasosina (ppm) ja 0,1 % tarkoittaa samaa kuin 1000 ppm. Maantieliikenteessä polttoaineiden rikkipitoisuus on laivojen rikkidirektiivin tullessa voimaan vuonna 2015 noin 10 ppm eli vain sadasosa Itämeren laivojen polttoaineiden uusista rikkipitoisuuksista. Tällä hetkellä Itämerellä seilataan enintään 10 000 ppm rikkiä sisältävällä polttoöljyllä ja valtamerten laivojen polttoaine sisältää rikkiä jopa 45 000 ppm.

Maalla moisia polttoaineita ei ole saanut kymmeniin vuosiin polttaa puhdistamatta. Kun runsaasti rikkiä sisältävien pohjaöljyjen käyttöä rajoitetaan myös meriliikenteessä, öljynjalostamot kyllä jalostavat ne puhtaammiksi polttoaineiksi, jotka ovat tietenkin jonkin verran kalliimpia.

Lukuisat elinkeinoelämän johtajat, ammattiyhdistysjohtajat ja poliitikot ovat maalailleet uhkakuvia rahtiliikenteen siirtymisestä kumipyörille, jos laivojen rikkidirektiivi toteutuu. Itämerellä nyt käytössä oleva veroton polttoöljy maksaa noin 500 euroa/tonni. Vähärikkinen 1000 ppm rikkiä sisältävä meridiesel maksaa noin 700 euroa/tonni. Maantieliikenteessä lähes rikitön diesel on verollista ja maksaa noin 1800 euroa/tonni, josta verojen osuus on noin 900 euroa. Kovin suurta laivarahtien siirtymää kumipyörille Itämeren rikkidirektiivin johdosta siis tuskin on luvassa.